Lumesta viis!

Jos välttämättä haluavat, niin hypelköön toiset hangessa, mutta kyllä minä olen sitä mieltä, että parasta on tämä sukelluksen kuivaharjoittelu. Voi laittaa silmät kiinni, pepun kiinni tuohon nätin punaiseen, lämpöiseen Delliin, kaivautua mukavasti tähän reisien väliin, ojentaa kädet ja sitten vaan kuvittelemaan, miten kalat napsahtelee tassuihin. Tässä sohvalla viihdyn muutenkin, kyllä välillä sängyssäkin, varsinkin jos ykkösellä on tuo kone mukanaan, mutta toisaalta lämpimintä on tässä sohvalla tai saunassa. En aina välitä siirtyä makuuhuoneeseen, kun pitävät siellä lämmöt minimissä.

Ja jos vielä merellisissä aiheissa pysytellään, niin Kehvelin kanssa meillä on delfiinit. Ensin meille tuli yksi, sininen. Eihän siitä mitään tullut, kun Kehveli änkesi aina kylkeen. Puutui tassut. Kaupassa ei kuulemma ollut kuin pinkki jäljellä, mutta eihän se Kehvelille kelvannut. Mutta sitähän varten ne äidit on, ne syö lastensa ruoantähteet ja luovuttavat pojilleen siniset delfiinit.

Lunta!

Sepäs ei kauan kestänyt! Tarvitsi pikkuisen vain täällä blogissa jutella, että olisi kiva päästä ulos ja noita virikkeitä ehkä pikkuisen tarvitsisi lisää, niin eipä aikaakaan, päälleni puettiin valjaat, ovi avattiin ja edessäni avautui valkoinen luminen maisema. Hetken kyllä mietin, että mitä mitä, viimeksi ulkona oli vihreää ja puissa raakkuivat varikset. Nyt oli vain valkoista joka puolella ja tassuissa tuntui kylmältä. Onhan minulla kyllä villahousut, kauluri ja kissankarvasta tehty turkkikin, mutta kylmä siellä silti oli. Tässä kuvassa olen ulkona jo kolmatta kertaa, koitin vähän onneani, josko hihnan päästä olisi tultu perässä tämän vuoren yli. Ei tultu.

Jos oikein tarkasti katsoo, niin tuolla ikkunassa näkyy kaksi paria korvia (ainakin jos tätä kuvaa napsauttaa). On se kyllä vähän epäreilua, että minä vaan ulos pääsen, mutta kyllä niitä valjaita noille muillekin kokeiltiin. Eivät yhtään tajunneet niiden vitsiä. Minä sentään alan kehrätä jo kun näen ne. Muut vain heittäytyivät mahalleen lattialle ja kierivät ympyrää. Seuraavaksi menin hakemaan postin, kun kerran tuosta kinoksesta ei päässyt yli. Näitä autonrenkaiden jälkiä pitkin oli helppo tallustella.

Ajattelin, että jos oltaisiin kierretty koko kaari, mutta juuri kun ajattelin lähteä laatikolta eteenpäin, naapuritalon mukulat tulivat pihaan ja minäpä hiukkasen lapsia pelkään, niin en tällä kertaa lähtenyt kierrokselle.

Mutta vastedes ajattelin kyllä ulkoilla ainakin kaksi kertaa päivässä, on siellä sen verran mukavaa.