6. toukokuuta 2011

Villi ja vapaa

Olen luotu kulkemaan...

Eivätpä tienneet, mihin kierteeseen itsensä pistivät, kun keskellä helmikuun pakkasia kaivoivat valjaani kaapista. Vaikka kai niitä vaarallisempiakin kierteitä voisi olla kuin yhden kissan ulkoilutuskierre, olen vähän sitä mieltä. Talvella, kun olin vielä tottumaton eikä ollut ihan tuoreessa muistissa tuo ulkoilun tekniikka, olin aluksi vähän arka, mutta eipä minua enää haittaa naulapyssyt, tiellä kulkevat ihmiset, naapurin Rolle eikä edes ampumaradan haulikko. 

Eivätkä varsinkaan vesilätäköt! 

Minähän vallan ulkokissaksi rupeaisin, mutta eivät nuo taida sellaiseen suostua. Pelkäävät, että auto ajaa yli, joudun tappeluun naapurin kanssa tai että minut vie mennessään huuhkaja. Ei ehkä ihan aiheeton pelko, sillä kyynpoikasen kanssa olin tässä jo joutua kuonot vastakkain. Täytyy myöntää, että sen kohtaamisen olisin kyllä voinut hävitä. Joten ihan tyytyväinen olen keltaisiin valjaisiini, vaikka vähän ne tuota petoeläimen saalistuselämää haittaavat.
Yhtenä päivänä niistä irti luikertelinkin, kun oli hihna jäänyt kiinni jonnekin penkin kulmaan. Siinä aikani rimpuilin, mutta eipä kukaan auttanut. Päätin sitten irtautua kahleista. Kakkonen tuli lujaa perässä tai oikeastaan se hiipi, mutta sen verran pelästyneeltä se näytti, etten sillä kertaa viitsinyt sen pidemmälle vaan pysähdyin odottamaan. 


 Tuolla naapurin puolella olisi kyllä enemmän ruohoa syötävänä...

 No ehkä täältä edes pari puolukkaa tulee.

Perhana, en ymmärrä, kiviä ovat kantaneet pihasta koko kevään ja sitten yhtäkkiä kipataan kuorma-autollinen lisää??

Nykyään istun vähintään tunnin päivässä ovelasti eteisen oven pielessä kaapin ja seinän välisessä kolossa ja vaanin jokaista ovenavausta. Usein onnistunkin livahtamaan tuulikaappiin säärien, polvien, kauppakassien, sanomalehtinippujen ja roskapussien ali, yli tai välistä. Se on sitten arpapeliä, millä tuulella sattuvat olemaan, että pääsenkö ulos asti. Naukunani värinä ja sävellaji alkavat joka tapauksessa olla kohdillaan, koska keskimäärin kolme kertaa päivässä nuo valjastavat minut pihalle.

 Siitä huolimatta toisinaan on turvauduttava kovempiin otteisiin eli fyysiseen kiristykseen ja kakkosen leipätyön sabotointiin.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti