1 + (1+1) x 4 {abc} = kipollinen raksuja

Luulivat, että nukun, mutta minäpä se pyörittelin päässäni derivaattoja ja polynomifunktioita ja laventelin ja supistelin. Laskin, kuinka monen sekunnin kuluttua siitä, kun astioita aletaan kolistella terassin pöydällä, ovi aukeaa ja voin suorittaa täsmäloikkani puusta ulko-ovelle. Olin suunnitellut tarkasti, miten sujautan hyvin treenatun ylävartaloni avautuvan takapihanoven väliin ja sitten käytän kivikovan keskivartaloni vääntömomenttia, kunnes astioita kannatteleva ihminen suistuu epätasapainoon eikä pysty estämään pakoani. Olin vielä varmuuden vuoksi suunnitellut, että mikäli epätasapainoon suistaminen ei onnistukaan, nostelen ketterästi takakinttuni minua pyydystävien käsien välistä ja kipitän pihalle. Tätä taitoa harjoittelen runsaasti joka kerta, kun minua yritetään pyydystää kuljetuskoppaan, joten olen siinä jo erittäin taitava. Ei uskoisi näin isoa miestä niin ketteräksi, mutta niin vain olen.

Kun hetki koitti, toimin juuri niin kuin olin suunnitellut. Vähän aikaa sätkivät ja potkivat ilmaa, mutta siinä vaiheessa minä olin jo pihalla. En minä mihinkään kauas yrittänyt, koska olihan se vähän iso maailma siellä oven takana. Antoivat minun ihan rauhassa suorittaa terassitarkastuksen.

Mutta sitten minä bongasin yläpihalla västäräkin ja siinä samassa löysin sisäisen linnustajani. Hiukan saattoi katu-uskottavuutta puuttua, mutta yritin kuunnella intuitiotani ja kissanvaistojani ja asetuin vaanimisasentoon pehmeä ja hiukan pyöreähkö takamus sopivasti pystyssä. Siitä pääsisi vikkelästi ja ketterästi paistin kimppuun.

Siinä vaiheessa huomasin sivusilmällä, että kakkonen katosi sisätiloihin. Sieltä se tuli takaisin kourassaan Tassun valjaat. Tarkkaavaisuuteni herpaantui ja jouduin niskapeffaotteella takaisin terassille. No menihan se valjaiden kaularenksu kaulan ympärille, ei kai kenenkään kaulanympäryksissä nyt kovin suuria eroja voi olla. Mutta mitä oikein kuvittelivat. Että nyt tuon laiheliinin vyötärörenksu olisi alkuunkaan ylettynyt minun pyykkilautavatsani ympäri, varsinkin kun oikein pingotin. Kyllä olin sitä mieltä, että vapaana oli mukavampaa, vaikka vähän siinä käppäilinkin narun päässä toisesta renksusta roikkuen.

Ilmeisesti päättelivät, etten minä tällainen laiskanpulskea maatiaiskolli kauas karkaa, ja irrottivat minut narusta. Mutta samalla hetkellä huomasin naapurin pihassa Datsunin!

Lähdin tutkimaan tuon hienon antiikkipelin yksityiskohtia ja ajattelin, että aloitan pakoputkesta. Mutta sitten jouduin sellaiseen temptationiin, joita olin kyllä Suurimmassa pudottajassa nähnyt, mutten arvannut, että sellainen omalle kohdalle osuisi. Kuulin nimittäin raksujen rapinaa raksukupissa! Vilkaisin taakseni varmistuakseni, että voiko täällä ulkona kuulua raksujen ääni. Siellä se oma kipponi talon nurkalla pullotti ääriään myöten! Katsoin vieressäni olevaa Datsunia, raksukuppia, Datsunia ja päätin, että tulen sitten tutkimaan lisää toisen kerran.