7. marraskuuta 2011

Emme halua ruumaan! – Nuku hyvin Jack!

Täällä itketään taas. Katsoin parhaimmaksi jättää lintubongailun sikseen ja hypätä ikkunan äärestä kainaloon lohduttamaan. Surullista kyllä minunkin mielestäni. Ollaan nimittäin seurattu pari viikkoa tiiviisti Facebookista ja pidetty peukkuja, että rotukaverini Jack Amerikassa parantuisi ja pääsisi kotiin Karen-ihmisensä ja Barry-veljensä luo.


Jack 2006-2011

 

Jack ja Barry New Yorkin kodissa


Se oli elokuussa vähän ennen kuin New Yorkissa alettiin valmistautua Irene-myrskyyn, kun Jackin porukan piti muuttaa Karenin uuden työn takia Kaliforniaan. Raamikkaina norskipoikina Jackia ja Barrya ei huolittu matkustajiksi matkustamoon vaan joutuivat laatikoissaan ruumatavaraksi. Jackin laatikko oli Barryn laatikon päällä, ja jossain vaiheessa Karenin jo siirryttyä portille se putosi maahan ja aukesi. Osaan kyllä hyvin kuvitella, miten vikkelästi Jack on paennut sitä terminaalin vilinää (kuulemma se on se sama, josta Finnairkin lähtee) suoraan ensimmäisestä aukosta sinne ilmastointikanavaan.

Ei ole eläimenarvoista touhua tuollainen ruumaan laittaminen. Sitä paitsi joka viikko joku viiksekäs jossain päin maailmaa, vai olikohan se Amerikkaa, katoaa, loukkaantuu tai kuolee, kun laatikko aukeaa, kaatuu tai murskaantuu muun romppeen seassa. Joten EI meitä ruumaan. Taidankin tehdä banderollin, ottaa nuo muut mukaan ja mennä Hämeenkadulle vähän mieltä osoittamaan! Laitan ehkä Jackin kuvan kepin nokkaan, että tämmöiseksi tulee, kun jätetään heitteille eikä saa ruokaa!


Jack sairaalassa. Verenpaine on jo hyvä, eikä ole enää tötteröäkään päässä, mutta kun tulehtuneet haavat eivät parane!
On kyllä ihan epäreilua. Ensin on jossain pimeissä putkistoissa yksin KAKSI KUUKAUTTA ilman ruokaa, juomaa tai yhtään silitystä tai masurapsua. Ja sitten vielä kaksitoista päivää sairaalassa. Aikamoinen taistelija, mutta ei sitä kisupoikakaan valitettavasti kaikkeen kykene. Ei kyllä ole hyvä olla niin kauan syömättä ja juomatta, kun menee iho huonoon kuntoon eivätkä haavat parane. Lääkärit sanoivat, että olisi tarvittu paljon ihonsiirtoja ja leikkauksia, eikä todennäköisesti sekään olisi auttanut. Että onhan se sitten parempi, ettei enää enempää tarvinnut kärsiä. Onneksi Jack pääsi lämpimään ja hyvään hoitoon eikä tarvinnut sinne kanavaan yksin kuolla. Se kuitenkin on ihan kamalan surullista, ettei lentoyhtiö järjestänyt Karenille matkaa niin, että Jack olisi saanut oman ihmisen syliin nukahtaa. Onneksi ympärillä oli paljon muita kisuihmisiä, mutta eihän se sama kyllä ollut. Kauniita unia Jack, ehkä me siellä sillalla sitten joskus (pitkän ajan päästä) tavataan...


Onneksi olen tosi hyvä lohduttaja!


Toim. huom. Suomessakin yli 6-kiloiset lemmikkieläimet joutuvat lentokoneella matkustaessaan ruumaan, missä on kylmä ja/tai kuuma sekä kova meteli. Eläinten kantolaatikoita käsitellään kuin matkalaukkuja, ja tiedämme kaikki, miten niitä lentokentillä ympäri maailmaa käsitellään. Yleensä eläimille ei ole omaa osastoaan ruumassa, vaan ne ovat matkatavaran joukossa. Laatikoita pinotaan päällekkäin, ne putoilevat ja aukeilevat, eläimet loukkaantuvat ja katoavat. Eläimiä lähetetään myös väärin osoitteisiin, eikä niitä tosissaan etsitä. Toivottavasti Jack on monista samanlaisista tapauksista vihdoin se, joka saa aikaan muutoksen tavassa, jolla lentoyhtiöt käsittelevät eläinmatkustajiaan.


Jackin muistolle.