Mutta kyllä nyt käy vähän aika pitkäksi, kun ulkona vaan sataa. Ei
pääse pihalle, eikä sisällä ole mitään tekemistä, kun nuo kolmekin vaan lojuvat
kasassa sohvalla. Tämmöistä täällä on päivät pitkät:
Torstai 27.9.
Perjantai 28.9.
Lauantai 29.9.
Kesällä meidän naapuriin muutti villakoiranpentu.
Tuossa se viereisellä pihalla pyöri vaan ympyrää, lenteli narun päässä sinne
sun tänne, kun minä mittailin tiluksiani oman pihan puolella. Aluksi en edes tiennyt, mikä se
oikein oli, mutta on se koiralta alkanut näyttää. Siinä se kasvoi pikku hiljaa
kesän mittaan, mutta yhtenä päivänä meinasin saada slaagin, kun kaikessa
rauhassa sohvalla makoillessani ikkunan takaa kuului omituista
rapinaa. Uteliaisuus voitti ja vääntäydyin pystyyn tutkimaan asiaa sohvan
takaa. Siellä meidän terassilla oli naapurin koiran näköinen otus, mutta noin
kymmenen kertaa isompi. Ajattelin ensin, että vähän nopeastipa nuo koirat
kasvavat. Mutta siellä se vaan emäntäväki vieraita kestitsi ja viatonta
kissaparkaa sillä lailla säikytteli. Varsinkin kun juuri olin toennut
edellisestä koirahalvauksesta.
Muukalainen takapihalla
Sitten siitä minun näköisestäni novascotiasta täällä on jo ainakin vuoden päivät
puhuttu, ja olen minä siihen tuolla lenkkipolulla törmännytkin. Se on vähän
sellaista haukkuvaa sorttia ja minua jokseenkin himpun verran isompi. Pysyköön siellä
naapurissa ja kulkekoon tuossa tiellä, mutta että meidän kodinhoitohuoneeseen
ilmestyy! Näin kyllä ikkunasta, että takapihan poikki loikki jokin rusakkoa
isompi, mutta että se tuli meille sisään! Ykkönen ja kakkonen ponkaisivat
pihalle ja yhtäkkiä se oli meillä! Siellä se kuulemma karkulainen odotteli
isäntäänsä meidän pesuhuoneessa. Katsoin parhaakseni ottaa valmiusasennon
keittiön pöydällä, vaikken edes nähnyt koko oliota. Mutta jos vastakkain joutuisi, norjalainen metsäkissa ja novascotialainen noutaja, niin kyllä ei ainakaan koosta kiinni jäisi!
Kun nyt syksyllä lähinnä vaan sisällä ollaan oltu, niin ollaan me yhdessäkin harjoiteltu sitä, että ahtaudutaan kaikki mahdollisimman pieneen tilaan. Se on aika haastavaa. Kissapeiton päälle eivät mahdu kuin nuo kolme, joten sohvalla
päätettiin vuorotella niin, että minä siirryn sinne vasta sitten,
kun se vapautuu. Mutta pieneen raapimapuuhun mahdumme kaikki, ja ruokakipolle
myös.
Mun vuoroni.
Ohukainen ja paksukainen yläorrella.
Raksuja!