31. tammikuuta 2013

Matkailu avartaa

Olivat ykkönen ja kakkonen lomareissulla tuossa vähän ennen joulua. Lähtivät Varsovaan, on kaupunki Puolan maalla, sen minäkin tiedän, virtaa suonissa sen verran maailman matkaajan verta. Siellä on vanhaa kaupunkia, gheton raunioita, historiallinen kuninkaanlinna ja paljon muuta nähtävää – ja nämä kaksi sanoivat, että parasta oli, kun sai nukkua!? Mitä hemmettiä ne sinne nukkumaan menivät, kai sitä nukkua kotonaankin voi?! Kyllä se ainakin minulta ja koko meidän laumalta onnistuu ilman minkään valtakunnan ongelmia.

Zzzzzzzzz...

Pahvilaatikot on siitä kivoja, että niissä tulee yleensä semmoinen mukava viirupäisyyskohtaus

Illan otan rennosti, makoilen sohvalla tai sängyn päällä ja välillä syön ja sitten taas syön. Yöllä juoksentelen ykkösen ja kakkosen makkarissa, eteisessä, olkkarissa, vessassa ja kodinhuoneessa pesukoneen ja kuivausrummun päällä. Leikin hiiren ja Paavon kanssa, raatelen pahvilaatikoita ja käyn läpsimässä makuuhuoneessa röhnöttäviä laiskiaisia selkään ja nenuun. Sitten taas mielelläni söisin, kun olen kuluttanut kaloreita ainakin kahden kokoiseni kissan edestä. Aamuyöstä alan huutaa varmistaakseni, että aamiainen valmistuu, ennen kuin voimat aivan hiipuu. Aloitan varovaisella nau'ulla, sen verran hienotunteinen olen. Sitten kun on aamuruoka vedelty viiksiin ja karvat suittu ojennukseen, sen jälkeenhän on taas koko päivä aikaa nukkua. Aika idiootteja nuo ihmiset, kun lähtevät parhaaseen nukkumisaikaan töihin!


 Toisaalta hyvä, koska silloin saa koko sängyn itselleen!

Koskapa olivat itse reissussa, niin pääsin minäkin vihdoin matkalle. Eivät jaksaneet kuunnella ulvontaani kuin vajaat kuusi vuorokautta, kun vihdoin ottivat mukaan autoilemaan. Eivätkä laittaneet boksiin vaan antoivat olla valjaissa takapenkillä! Ajattelin, että sitähän minäkin olen ihmetellyt, että mikä ihmeen juttu se pieni kotelo on, johon pitää automatkojen ajaksi tunkea?! Eri asia, jos mennään lääkäriin, silloin on ihan hyvä, että on jotain pehmuketta ja seinämää ympärillä, ettei ihan ympäri ämpäri heittelehdi, jos on vaikka jotain narkoosiaineita tai kolmiolääkkeitä siellä lääkärissä nauttinut. Ajattelivat ilmeisesti, että jos pitävät minua päivällä hereillä ja tarjoavat virikkeitä, niin nukkuisin yöllä. Voin ihan kertoa, että turha luulo.


Hyvin näkyy, kun on vähän koroketta tassujen alla

Mutta mitä perkuletta!

Olihan siinä omat pelottavatkin hetkensä, varsinkin kun tuo ykkönen tuli takapenkille viereen istumaan. Jostain syystä sitä kannattaa tällaisissa tilanteissa varoa, yleensä sillä jotain taka-ajatuksia on. Mutta toimi se hyvänä alustana, kun kurkottelin ikkunasta ulos ja katselin maisemia. Mutta, jumaleissön! Meinasin iskeä kynteni ykkösen reisivaltimosta sisään (enkä siis huvikseni vaan ihan syystä, jonka kerron kohta), kun näin mitä ulkona oli! Pirulauta, minut on tuotu maaseudulle! Minut, prinsessa, kaupunkilaistyttö, stadin gimma ja urbaani sitikät. Viimeksi kun enempi autolla ajettiin, ikkunoista vilahteli kehä ykköstä ja kolmosta, joskus jopa kakkosta, oli Vihdintietä ja Lahdentietä ja Hämeentietä, mutta ei sentään Peltotietä! Käytiin Kalliossa ja Munkkivuoren ostarilla. Hämeenlinna oli kaukaisin maailman kolkka, jossa tiesin käyneeni. Hämärästi muistan sellaisen yhden pidemmän autoiluruljanssin, jossa kyyditettiin minun ja kakkosen lisäksi huonekaluja. Sen verran ymmärsin, että kämppä vaihtui, mutta busseja sieltä uusistakin ikkunoista näkyi. Mutta sitä en tajunnut, että kun toisen kerran muutettiin huonekalujen kanssa, niin sillä kertaa tie vei landelle!! Onhan tässä omalla pihalla pyöritty ja västäräkkejä bongailtu ja lähistön kujilla köpötelty, mutta ruohoa oli jalkojen alla siellä Vantaanjoen varrellakin ja Kalevan kirkon vieressä!

Mistäs minä olisin voinut tietää, että Hämeessähän tässä ollaan! Nyt on sitten opeteltava morot ja porot ja nysset ja alettava kannustaa ilveksiä, eikä siis ole mikään ihme, että nuo kolme ovat tuollaisia laiskanpulskeita ja käyvät vähän hitaalla! Paras ystäväni Paavo the Män onkin landepaukku? Maatiainen? Navettakissa? Toisaalta kyllähän Paavo vieraili Vantaallakin eikä ollut moksiskaan, joten onhan se maailmaa nähnyt. Ja Sallolle olen välillä vähän kateellinenkin (en kyllä ikinä aio sille kertoa), koska olen kuullut, että se on aikanaan kuljeskellut vapaana ja mennyt minne lystännyt. Tosin huonostihan siinä kävi, että parempi pysytellä narun päässä vaan. Kehveli nyt on Kehveli, joten sille on sama, asutaanko Muotkatunturilla vai Manhattanilla. Joten eiköhän tähän nyt loppujen lopuksi kuitenkin totu, siis eihän tähän maailma kaadu, kun nuo kolme palleroakin tuossa hengissä ovat. Ja mikä nyt olisi parempaa pieneen kuldduurishokkiin kuin kunnon yöravaamiset ja aamiaishuudot. Ja kaupan päälle kunnon painit Paavo the Landepaukun kanssa.

Silti tästä toipuminen taitaa vaatia pienen meditaatiotuokion lätkäpöksyissä. Onneksi jotkut asiat sentään pysyvät, eivätkä muutu!