Tässäkö ne on ne surffilaudat?
Toisaalta ei kyllä uppoa meikäpojan korvien väliin tuo! Kyllähän
minä laudalla pysyisin vaikka minkälaisessa aallokossa, on sen verran prokamaa
tuo meikäläisen häntä. Ja mielelläni jopa kokeilisin, olenhan extremeurheilija,
riipun hännänpäästä stereoiden takana ja kurkottelen jääkaapin päältä
pakastimeen. Mutta ei se vesi nyt kuitenkaan oikein tunnu omimmalta
elementiltä. Paitsi jos sitä laapataan pesuhuoneen lattiasta viemärikaivoon.
Siihen surffaukseen kuulemma liittyvät olennaisesti myös sei ja porsas. Mikä
sitten vie sen viimeisenkin järjen hivenen asiasta. Sei
kyllä kuuluu veteen, mutta harvemmin olen porsaita surffilaudalla nähnyt.
Tarkemmin jos miettii, niin enpä usko, että koskaan. Tosin aika harvakseltaan
olen surffausta seurannut, etten nyt ihan varmaksi tietenkään voi mennä
sanomaan.
No jos surffata pitää, niin sitten korkeilla aalloilla!!
No selvisihän tuo probleema, kyseessä ei olekaan surffaus
vaan barffaus! Larppaus, skarppaus, surffaus, barffaus, ota niistä nyt
selvää... Säästyipähän possuparkakin lainelautailulta. Tosin ei sille
kovin hyvin siltikään käynyt, joutui nimittäin meikäläisten lautaselle. Koska
porsas on perinteisesti pyörinyt kissojen
sunnuntailounaan grillivartaassa, niin tietenkin se on myös barffiruokavalion
peruskauraa. Meidänkin esi-isissä on kuuluisia porsaanmetsästäjiä, kuten
isoisoisoisoisäni Salomon Siankorva, joka saalisti jokaviikkoisella
iltarastireitillään laumalleen luomutilan suurimman sorkkajalan. Joten tiesin kyllä
erinomaisen hyvin, mitä tehdä, kun kakkonen kolautti kippoon normaalin lohisheeban
tai gurmee perlee lapäänin asemesta kimpaleen lähitilalla kasvatettua luomupossunpaistia.
Salomon Siankorvan jalanjäljillä
Liittyykö nää nyt sitten siihen larppaukseen?
Surffausta tai barffausta, yks lysti. Anna tänne sitä ruokaa!
Seitä, däng juu.
Söin sen mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisin
takavasemmalta myös Paavon porsaan kimppuun. Tiedossahan on, että Paavo on
raksumiehiä. Siinä se meidän muurahaiskarhu tuijotti kippoaan ja mietti, että
mitä tuolle pitäisi tehdä? Missä on mun raksut? Kulmasta kerkesin puraista,
ennen kuin kakkonen puuttui peliin ja tuuppasi minut sivummalle. Mikä ei
mielestäni sopinut barffauksen henkeen laisinkaan, koska silloin kun porsaita
saalistettiin, niin vahvat voittivat heikot ja nopeat söivät hitaat ja Paavon
kaltaisilta vietiin kyllä ihan tasan tarkkaan eväät. Kakkonen puuttui uudelleen
peliin saksien kanssa, ja ymmärsihän se Paavo Pallerokin sitten vihdoin, että
porsaskin oli raksu, mutta vain hiukan eri muodossa ja pisteli omat pikku
palasensa hyvällä halulla poskeensa.
Muurahaiskarhu oudon mallisten raksujen kimpussa
Okei, nää luut vaatii vähän keskittymistä
Grrr.... turha silti tulla mun tipua havittelemaan!
Vaikkei tätä nyt vielä varsinaisesti barffaukseksi sen
enempää kuin surffaukseksikaan voisi kutsua, on se silti huomionarvoista, että
liha-aterian jälkeen on Paavo the Beef kellinyt tyytyväisenä delfiinissä eikä
ole hiilarit kuplineet kurkkutorvessa. Ja illan viimeisen aterian tullen on
Papu the Meat Lover jopa kiel-täy-ty-nyt RAKSUISTA. Olen miettinyt, mahtaako
olla ihan terve, kun noin radikaalisesti on muuttanut tapansa. On ollut hyvin
tervehenkistä ja pyöreäsilmäistä poikaa, minkä seurauksena on rapsuja ropissut
ja pehmoinen nukkumakolo tarjottu ykkösen jalkopäästä. Minun paikalleni ykkösen
mahan päälle ei sentään ole asiaa, joku roti nyt olla pitää.
Barffauksen jälkeen voi hyvin surffailla
Tiukka shikaani
Kuulopuheiden perusteella meidän lautasilta saattaa jatkossa
löytyä kaikenlaista muutakin kivaa, kuten broilerin kaulaa ja siipiä, liekö
niitä kuuluisia hot wingsejä. Tuleekohan kyytipoikana selleriä
sinihomejuustodipissä ja iso kylmä olut?? Vähän tämä salatieteeltä vaikuttaa,
ja melko paljon omaa päättelykykyä tässä vaaditaan. Länkkäreistä ja
inkkareistakin täällä puhutaan, mutten usko niiden kuuluvan kissojen
ruokaympyrään. Noista siivekkäistä me metsästellään aika usein kärpäsiä, mutta
pitääkö tässä nyt bodaamaan ruveta ja ponnistusvoimaa treenaamaan, että saa
kanankokoisia elikoita kiinni katonrajasta ja verhojen takaa? Sitten on puhuttu
kielistä ja hevosista ja peuroista ja hirvistä. Ja kermaviilistä ja
kaurapuurosta ja kananmunankuorijauheesta. Noita jälkimmäisiä en kyllä
joukko-oppitaidoillani elollisiin olentoihin laskisi, mutta ei se mitään, minä
vetelen kyllä kaiken hyvällä ruokahalulla, kärpäset ja hevoset ja vaikka biisonit.
Kannatan ilolla terveellisiä elämäntapoja ja pitkiä yöunia. Sitä paitsi possun sydämillähän
tässä on harjoiteltu jo useamman vuoden, joten eihän tässä hädän päivää.
Päästäkää pois! Täällä on purkissa tapettu kana!
Taffeli sydämen asialla