Hei me surffataan!

Me ruvetaan surffaamaan! Helmikuuhan se vasta on, mutta niinhän ne sanoo, että avantouinti karaisee.  Ja ainahan sitä voi aloittaa lumilaudalla, pistää vähän haastetta kehiin, niin ollaan vähintäänkin Tuuli Petäjän veroisia kesällä. Kakkonen seilaa tuolla koneellaan ja selvittää, kuinka hyvää se surffaus meille tekee. Laihduttaa, auttaa voimaan paremmin ja pitää skarppina. Minä nyt en mielelläni kyllä laihtuisi, kun kylkiluut kolahtelee jo nytkin ovenkarmeihin, mutta ilmeisen hyvää se surffaus silti meille tekisi puheista päätellen. Olisi niin kuin meille kissoille luontaisempaa.

Tässäkö ne on ne surffilaudat?

Toisaalta ei kyllä uppoa meikäpojan korvien väliin tuo! Kyllähän minä laudalla pysyisin vaikka minkälaisessa aallokossa, on sen verran prokamaa tuo meikäläisen häntä. Ja mielelläni jopa kokeilisin, olenhan extremeurheilija, riipun hännänpäästä stereoiden takana ja kurkottelen jääkaapin päältä pakastimeen. Mutta ei se vesi nyt kuitenkaan oikein tunnu omimmalta elementiltä. Paitsi jos sitä laapataan pesuhuoneen lattiasta viemärikaivoon. Siihen surffaukseen kuulemma liittyvät olennaisesti myös sei ja porsas. Mikä sitten vie sen viimeisenkin järjen hivenen asiasta. Sei kyllä kuuluu veteen, mutta harvemmin olen porsaita surffilaudalla nähnyt. Tarkemmin jos miettii, niin enpä usko, että koskaan. Tosin aika harvakseltaan olen surffausta seurannut, etten nyt ihan varmaksi tietenkään voi mennä sanomaan.

No jos surffata pitää, niin sitten korkeilla aalloilla!!

No selvisihän tuo probleema, kyseessä ei olekaan surffaus vaan barffaus! Larppaus, skarppaus, surffaus, barffaus, ota niistä nyt selvää... Säästyipähän possuparkakin lainelautailulta. Tosin ei sille kovin hyvin siltikään käynyt, joutui nimittäin meikäläisten lautaselle. Koska porsas on perinteisesti  pyörinyt kissojen sunnuntailounaan grillivartaassa, niin tietenkin se on myös barffiruokavalion peruskauraa. Meidänkin esi-isissä on kuuluisia porsaanmetsästäjiä, kuten isoisoisoisoisäni Salomon Siankorva, joka saalisti jokaviikkoisella iltarastireitillään laumalleen luomutilan suurimman sorkkajalan. Joten tiesin kyllä erinomaisen hyvin, mitä tehdä, kun kakkonen kolautti kippoon normaalin lohisheeban tai gurmee perlee lapäänin asemesta kimpaleen lähitilalla kasvatettua luomupossunpaistia.

Salomon Siankorvan jalanjäljillä

Liittyykö nää nyt sitten siihen larppaukseen?

Surffausta tai barffausta, yks lysti. Anna tänne sitä ruokaa!

Seitä, däng juu.

Söin sen mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisin takavasemmalta myös Paavon porsaan kimppuun. Tiedossahan on, että Paavo on raksumiehiä. Siinä se meidän muurahaiskarhu tuijotti kippoaan ja mietti, että mitä tuolle pitäisi tehdä? Missä on mun raksut? Kulmasta kerkesin puraista, ennen kuin kakkonen puuttui peliin ja tuuppasi minut sivummalle. Mikä ei mielestäni sopinut barffauksen henkeen laisinkaan, koska silloin kun porsaita saalistettiin, niin vahvat voittivat heikot ja nopeat söivät hitaat ja Paavon kaltaisilta vietiin kyllä ihan tasan tarkkaan eväät. Kakkonen puuttui uudelleen peliin saksien kanssa, ja ymmärsihän se Paavo Pallerokin sitten vihdoin, että porsaskin oli raksu, mutta vain hiukan eri muodossa ja pisteli omat pikku palasensa hyvällä halulla poskeensa.

 Muurahaiskarhu oudon mallisten raksujen kimpussa

 Okei, nää luut vaatii vähän keskittymistä

Grrr.... turha silti tulla mun tipua havittelemaan!

Vaikkei tätä nyt vielä varsinaisesti barffaukseksi sen enempää kuin surffaukseksikaan voisi kutsua, on se silti huomionarvoista, että liha-aterian jälkeen on Paavo the Beef kellinyt tyytyväisenä delfiinissä eikä ole hiilarit kuplineet kurkkutorvessa. Ja illan viimeisen aterian tullen on Papu the Meat Lover jopa kiel-täy-ty-nyt RAKSUISTA. Olen miettinyt, mahtaako olla ihan terve, kun noin radikaalisesti on muuttanut tapansa. On ollut hyvin tervehenkistä ja pyöreäsilmäistä poikaa, minkä seurauksena on rapsuja ropissut ja pehmoinen nukkumakolo tarjottu ykkösen jalkopäästä. Minun paikalleni ykkösen mahan päälle ei sentään ole asiaa, joku roti nyt olla pitää.

 Barffauksen jälkeen voi hyvin surffailla

Tiukka shikaani

Kuulopuheiden perusteella meidän lautasilta saattaa jatkossa löytyä kaikenlaista muutakin kivaa, kuten broilerin kaulaa ja siipiä, liekö niitä kuuluisia hot wingsejä. Tuleekohan kyytipoikana selleriä sinihomejuustodipissä ja iso kylmä olut?? Vähän tämä salatieteeltä vaikuttaa, ja melko paljon omaa päättelykykyä tässä vaaditaan. Länkkäreistä ja inkkareistakin täällä puhutaan, mutten usko niiden kuuluvan kissojen ruokaympyrään. Noista siivekkäistä me metsästellään aika usein kärpäsiä, mutta pitääkö tässä nyt bodaamaan ruveta ja ponnistusvoimaa treenaamaan, että saa kanankokoisia elikoita kiinni katonrajasta ja verhojen takaa? Sitten on puhuttu kielistä ja hevosista ja peuroista ja hirvistä. Ja kermaviilistä ja kaurapuurosta ja kananmunankuorijauheesta. Noita jälkimmäisiä en kyllä joukko-oppitaidoillani elollisiin olentoihin laskisi, mutta ei se mitään, minä vetelen kyllä kaiken hyvällä ruokahalulla, kärpäset ja hevoset ja vaikka biisonit. Kannatan ilolla terveellisiä elämäntapoja ja pitkiä yöunia. Sitä paitsi possun sydämillähän tässä on harjoiteltu jo useamman vuoden, joten eihän tässä hädän päivää.  

Päästäkää pois! Täällä on purkissa tapettu kana!

Taffeli sydämen asialla