Tässäkö ne on ne surffilaudat?
Toisaalta ei kyllä uppoa meikäpojan korvien väliin tuo! Kyllähän
minä laudalla pysyisin vaikka minkälaisessa aallokossa, on sen verran prokamaa
tuo meikäläisen häntä. Ja mielelläni jopa kokeilisin, olenhan extremeurheilija,
riipun hännänpäästä stereoiden takana ja kurkottelen jääkaapin päältä
pakastimeen. Mutta ei se vesi nyt kuitenkaan oikein tunnu omimmalta
elementiltä. Paitsi jos sitä laapataan pesuhuoneen lattiasta viemärikaivoon.
Siihen surffaukseen kuulemma liittyvät olennaisesti myös sei ja porsas. Mikä
sitten vie sen viimeisenkin järjen hivenen asiasta. Sei
kyllä kuuluu veteen, mutta harvemmin olen porsaita surffilaudalla nähnyt.
Tarkemmin jos miettii, niin enpä usko, että koskaan. Tosin aika harvakseltaan
olen surffausta seurannut, etten nyt ihan varmaksi tietenkään voi mennä
sanomaan.
No jos surffata pitää, niin sitten korkeilla aalloilla!!
No selvisihän tuo probleema, kyseessä ei olekaan surffaus
vaan barffaus! Larppaus, skarppaus, surffaus, barffaus, ota niistä nyt
selvää... Säästyipähän possuparkakin lainelautailulta. Tosin ei sille
kovin hyvin siltikään käynyt, joutui nimittäin meikäläisten lautaselle. Koska
porsas on perinteisesti pyörinyt kissojen
sunnuntailounaan grillivartaassa, niin tietenkin se on myös barffiruokavalion
peruskauraa. Meidänkin esi-isissä on kuuluisia porsaanmetsästäjiä, kuten
isoisoisoisoisäni Salomon Siankorva, joka saalisti jokaviikkoisella
iltarastireitillään laumalleen luomutilan suurimman sorkkajalan. Joten tiesin kyllä
erinomaisen hyvin, mitä tehdä, kun kakkonen kolautti kippoon normaalin lohisheeban
tai gurmee perlee lapäänin asemesta kimpaleen lähitilalla kasvatettua luomupossunpaistia.
Salomon Siankorvan jalanjäljillä
Liittyykö nää nyt sitten siihen larppaukseen?
Surffausta tai barffausta, yks lysti. Anna tänne sitä ruokaa!
Seitä, däng juu.
Söin sen mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisin
takavasemmalta myös Paavon porsaan kimppuun. Tiedossahan on, että Paavo on
raksumiehiä. Siinä se meidän muurahaiskarhu tuijotti kippoaan ja mietti, että
mitä tuolle pitäisi tehdä? Missä on mun raksut? Kulmasta kerkesin puraista,
ennen kuin kakkonen puuttui peliin ja tuuppasi minut sivummalle. Mikä ei
mielestäni sopinut barffauksen henkeen laisinkaan, koska silloin kun porsaita
saalistettiin, niin vahvat voittivat heikot ja nopeat söivät hitaat ja Paavon
kaltaisilta vietiin kyllä ihan tasan tarkkaan eväät. Kakkonen puuttui uudelleen
peliin saksien kanssa, ja ymmärsihän se Paavo Pallerokin sitten vihdoin, että
porsaskin oli raksu, mutta vain hiukan eri muodossa ja pisteli omat pikku
palasensa hyvällä halulla poskeensa.
Muurahaiskarhu oudon mallisten raksujen kimpussa
Okei, nää luut vaatii vähän keskittymistä
Grrr.... turha silti tulla mun tipua havittelemaan!
Vaikkei tätä nyt vielä varsinaisesti barffaukseksi sen
enempää kuin surffaukseksikaan voisi kutsua, on se silti huomionarvoista, että
liha-aterian jälkeen on Paavo the Beef kellinyt tyytyväisenä delfiinissä eikä
ole hiilarit kuplineet kurkkutorvessa. Ja illan viimeisen aterian tullen on
Papu the Meat Lover jopa kiel-täy-ty-nyt RAKSUISTA. Olen miettinyt, mahtaako
olla ihan terve, kun noin radikaalisesti on muuttanut tapansa. On ollut hyvin
tervehenkistä ja pyöreäsilmäistä poikaa, minkä seurauksena on rapsuja ropissut
ja pehmoinen nukkumakolo tarjottu ykkösen jalkopäästä. Minun paikalleni ykkösen
mahan päälle ei sentään ole asiaa, joku roti nyt olla pitää.
Barffauksen jälkeen voi hyvin surffailla
Tiukka shikaani
Kuulopuheiden perusteella meidän lautasilta saattaa jatkossa
löytyä kaikenlaista muutakin kivaa, kuten broilerin kaulaa ja siipiä, liekö
niitä kuuluisia hot wingsejä. Tuleekohan kyytipoikana selleriä
sinihomejuustodipissä ja iso kylmä olut?? Vähän tämä salatieteeltä vaikuttaa,
ja melko paljon omaa päättelykykyä tässä vaaditaan. Länkkäreistä ja
inkkareistakin täällä puhutaan, mutten usko niiden kuuluvan kissojen
ruokaympyrään. Noista siivekkäistä me metsästellään aika usein kärpäsiä, mutta
pitääkö tässä nyt bodaamaan ruveta ja ponnistusvoimaa treenaamaan, että saa
kanankokoisia elikoita kiinni katonrajasta ja verhojen takaa? Sitten on puhuttu
kielistä ja hevosista ja peuroista ja hirvistä. Ja kermaviilistä ja
kaurapuurosta ja kananmunankuorijauheesta. Noita jälkimmäisiä en kyllä
joukko-oppitaidoillani elollisiin olentoihin laskisi, mutta ei se mitään, minä
vetelen kyllä kaiken hyvällä ruokahalulla, kärpäset ja hevoset ja vaikka biisonit.
Kannatan ilolla terveellisiä elämäntapoja ja pitkiä yöunia. Sitä paitsi possun sydämillähän
tässä on harjoiteltu jo useamman vuoden, joten eihän tässä hädän päivää.
Päästäkää pois! Täällä on purkissa tapettu kana!
Taffeli sydämen asialla
Pojokin larppaa, ainakin osittain, ja on todellakin tehnyt herra herkkämahalle hyvää! Se jopa kerjää nykyäään ruokaa, kun ennen sai lähinnä maanitella josko ruoka tänään kiinnostais. Aika rajallisella valikoimalla mennään, esim. broilerit on pannassa allergiaepäilyn takia, mutta poro ja hevonen putoo hyvin, salaatilla höystettynä. Pitäis itekin perehtyä aiheeseen paremmin, niin uskaltais jättää nappulat kokonaan pois. Nyt syötän niitä pienen määrän ihan sen takia, etten luota että koira saa muuten tarpeeks monipuolista ravintoa.
VastaaPoistaTerkkuja vaan Pojolle! Saas nähdä, kuinka pitkälle täällä päästään, tai siis kuinka hyvin eroon noista teollisista mössöistä ja nappuloista. Paavonhan oksuja ja huonoja vointeja selviteltiin kauan, kunnes itse keksittiin jättää vilja pois sen ruokavaliosta. Ja kun se taas on huono syömään märkäruokaa, niin eleli aika lailla raksuilla. Mikä taas on aika karua, kun kissa nyt kuitenkaan ei juurikaan tarvitse hiilihydraatteja vaan sitä eläinproteiinia. Jostain luin, että raksut (=niiden hiilarit) vaan lisää näläntunnetta, mikä pätis aika hyvin tohon poikaan, jolla vaikuttaa olevan aina nälkä. Kehveli taas nirsoilee kaikelle, vaikka liha kyllä näyttäis aika hyvin uppoavan. Sallo vaikuttaa hankalimmalta tapaukselta. Tassuun menee lähes mikä vaan.
VastaaPoistaMutta toihan siinä just on, pitäis tosi tarkkaan tietää, mitä vitamiineja ja hivenaineita ja rasvahappoja pitäis ohessa antaa ja kuinka paljon. Ja sekin on oma numeronsa, ei mene alas edes lohiöljy yhdellekään noista. Ei ruoan seassa, eikä viitsis väkisin ruveta suoraan suuhunkaan ruiskimaan.
Mistä muuten ostat poroa ja hevosta? Tässä on muuten sulattamista meille ihmisille, jotka ollaan pyritty itse elämään vaan luomulihalla ja hyvin vähäisellä lihalla muutenkin. Ajatus hevosen syöttämisestä esim. on melko hurja.
Ai teidän misuille ei lohiöljy maistu, Pojohan nuolee lusikankin jolla öljy on mitattu... :) Ja se on kuitenkin tähän asti ollut perusnirso ja epäluuloinen kaikkia ruokia kohtaan, mutta ymmärtäähän sen että ruoka ei maistu, jos siitä saa mahavaivoja ja huonon olon.
VastaaPoistaTällä hetkellä annan lisukkeina lohiöljyä, ja sit kalkki-vitamiinilisää, varsinkin silloin jos on vaikee saada (poron) luujauhelihaa. Lisäksi merilevä-maitohappobakteerivalmistetta, olen huomannut että ilman sitä myös tällä raakaruokinnalla aina välillä Pojon maha pitää meteliä ja aiheuttaa satunnaista oksentelua. Murren murkinasta Mankkaalta ostan lihat. Alkutalvesta oli sellainen kausi, että poroa oli tosi vaikea saada, varsinkin sitä missä olisi luut mukaan jauhettuna. Pojo ei nimittäin osaa syödä kokonaisia luita, ja koska broileri on kiellettyä, niin ei voi noita "pehmeitä" luita eli esim. kanan kauloja antaa ollenkaan. En tiedä miten kissoille sääntö menee, mutta koirille pitäisi aika iso osa ruuasta olla lihaisia luita. Kun poroa ei saanut, otin hevosen lihan mukaan repertuaariin. Muutakin riistaa vois kokeilla, nehän yleensä sopii tällasille allergikoille, mutta en oo löytänyt esim. peuraa, jota eläinlääkäri myös suositteli. Hevosen syöttäminen tuntui tosiaan aika hurjalta aluksi, ja ehkä on hyvä ettei paketissa lue mistä liha on peräisin, muuten en ehkä pystyis syöttämään sitä Pojolle, jos siis tuodaan jostain kaukaa missä eläinten olot ei oo kovin hehkeet. Varsinkin kun olen just omaa hevosta hankkimassa ja Pojosta pitäisi opettaa tallikoira. Toivottavasti ei yhditä tallin asukkaita ruokakipon sisältöön. :) Mutta en ole uskaltanut kokeilla normi nautaa ja possua, koska ne on myös helpommin allergisoivia, joten näillä mennään, mitkä on sopiviksi havaittu.
Jännä juttu, mäkin oon iän myötä ihan luontaisesti vähentänyt lihan syöntiä ja lisännyt kalan määrää, eikä se ole ollut mitenkään kovin tietoisesti harkittua. Pihvi ei vaan enää houkuttele niin paljoa, ja jos saan valita, ravintolassakin tilaan lähes poikkeuksetta kalaa.
Me ollaan toistaiseks osteltu ruokakaupasta possun sydämet ja possun paistipalat, kanan siivet ja jotain Muschin jauhettuja lihoja on haettu eläinkaupasta, mutta tuolla Kennelautossa (eli www.kennelrehu.fi) näyttäis olevan paljonkin kaikenlaista, mm. sitä poron jauhelihaa ja hevostakin. Peuraa ei näytä olevan sielläkään. Meilläkin eläinlääkäri suositteli riistoja harvemmin allergisoivina. Pitäis tehdä tilaus, vaikka nuo pakkauskoot onkin vähän isoja ja arveluttaa, että uppoaako sitten joku viiden kilon lihakimpale kehenkään :) Mutta onneks kaveripiirissä on koirallisia ihmisiä, joten eiköhän lihat aina käyttöön saa päätymään.
VastaaPoistaJuu, kissoillekin suositellaan, että suuri osa ruokavaliosta olisi lihaisia luita. Eilen vähän jännitti, miten Tassun käy, kun se raksutteli kanan siivet luineen päivineen ihan muina kissoina :) No ei käynyt kuinkaan. Ongelma täällä vaan on tää pääluku :) Että miten kaikki neljä sais syömään suht samoja ruokia.
Tsemppiä vaan sinne teille ja onnittelut sille hevosen hankinnalle myös!