Sallo alias Sallopalama eli Pallosalama. Ei nyt ehkä enää ihan Salama, mutta ainakin hiukan Pallo (asia, josta ihminen nro 2 kovasti huolehtii. Sallo itse ottaa hiukan roikkuvan ja aavistuksen ”laajan” vatsanahan asiaan kuuluvana, kun kerran on kolme poikaa synnyttänyt. Koittakoot nuo ihmiset itse ja vertaillaan sitten masuja...).
Tummanpuhuva, oranssiotsainen Sallo on pelastettu kodista, jossa käytettiin vähän miestä väkevämpää ja oikeastaan naistakin. Eikä oikeastaan laisinkaan vähän.
Epäilys on vahva, ettei luovutusikäkään ihan vielä ollut mittarissa, kun lähtö koitti. Tätä epäilee ihminen nro 1, jonka silmäripsiä Sallo ensimmäiset viikot kävi öisin lipomassa, vähän kuin olisi emänsä nisää hakenut.
Epäilys on vahva, ettei luovutusikäkään ihan vielä ollut mittarissa, kun lähtö koitti. Tätä epäilee ihminen nro 1, jonka silmäripsiä Sallo ensimmäiset viikot kävi öisin lipomassa, vähän kuin olisi emänsä nisää hakenut.
Onneksi kodissa oli silloin kaksi koiraa. Artturi, vanha herra, joka huolehtivaisesti (tai sitten hädissään, koska joku oli unohtanut meille kissanpennun?) pesi Salloa ja pesi ja pesi ja pesi, kunnes kuukauden jälkeen piti vihdoin tauon. Se oli ensimmäinen hetki, kun Sallon turkki nähtiin kuivana.
Liian aikaisin emästään vieroitettu Sallo sai siis isän Artturista ja äidin toisesta koirasta, Arwenista. Narttukoirasta, jonka äidinvaistoja orpo kissanpentu kosketti siinä määrin, että Arwen hyvää hyvyyttään punnersi nisistään maitoa ja imetti Salloa pari kuukautta, kunnes ihminen nro 1 hankki tylysti eläinlääkäriltä lääkkeitä koiran valeraskauteen ja maidon tulo tyrehtyi. Ei ole varmaa, onko Sallo tätä antanut vieläkään anteeksi. Epätodennäköistä se joka tapauksessa on.
Yhdeksästä hengestään Sallo on todistettavasti käyttänyt ainakin kaksi. Useammastakin hengenlähdöstä on epäilyksia, mutta koska todistajia ei ole, Sallon henkiluvuksi kirjattaneen tällä hetkellä seitsemän.
Ensimmäinen (ja toinenkin) henki katosi niinä vuosina, jolloin maailma ulko-oven toisella puolella oli vielä Sallolle avoin. Ihminen nro 1 kävelytti koiria metsälenkillä. Sallo seuraili tapansa mukaan polun vieressä puskien varjossa ja teki sieltä selkä köyryssä kylkimyyryloikkia koirien kimppuun ja katosi taas kuin... pallosalama? Koirille tämä aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja ihmiselle ns. paskahalvauksen. Kotimatkalla oli pieni asvalttitie, joka piti ylittää heti tultaessa ulos metsästä. Ihminen katsoi tarkasti ensin oikealle, sitten vasemmalle ja uudelleen oikealle, ennen kuin vei koirat hihnoissaan tien yli. Sallo ei katsonut. Auto tuli Salloon nähden vasemmalta ja ajoi maahan painautuneen kissan yli niin, että Sallo jäi renkaiden väliin. Väliin, ei alle. Kaksi koiraa hihnassa ja yksi suolapatsaaksi jäykistynyt kissa sylissä ihminen nro 1 paimensi laumansa kotiin ja vetäisi rastin yhden hengen päälle.
Toinen henki lähti itsenäisyyspäivän tienoilla, kun Sallo viipyi reissullaan tavallista kauemmin. Todistusaineistona oli katkennut reisiluu, joka eläinlääkärin arvion mukaan oli ihmisen potkullaan aiheuttama, mahdollisesti jopa kolme päivää ennen kuin Sallo pääsi raahautumaan kotipihaan. Se oli viimeinen vapaa retki ulos. Niin, paitsi sitten se yksi, josta seurauksena ovat Kehveli ja Paavo. Mutta se ei ollutkaan vapaa retki, se oli karkumatka.
