29. tammikuuta 2011

Ilves! Ilves! Ilves!

Minähän olen tunnetusti urheilumiehiä. Jostain syystä koko syksyn näkynyt Urho-kanava pimeni, joten tätä nykyä täytyy tyytyä vain Urheiluruudun pätkiin. Koska meillä on hiukan vaarallista kannattaa muita joukkueita, olen minäkin Ilveksen poikia. Tässä piestään Pelicansia. Tuota Tassua ei kyllä yhtään penkkiurheilu kiinnosta, sen sijaan se on kova tyttö itse urheilemaan, varsinkin kiipeily (kiipeilypuu, kaapit, ulkopuut ja valjaat hyllyltä) ja juoksu (sisähallin pikamatkat ja pitkän matkan juoksu ulkona, kun jäniksenä on lokki tai pulu) tuntuvat olevan kovasti mieleen...




Kyllä myös ihan ekstaasissa olin, kun oli olympialaiset. Ihan liian harvoin järjestetään näin kissan elämän näkökulmasta. Tykkäsin tosi paljon tenniksestä, varsinkin Venus Williams oli ehdoton lempparini.




Käsipallosta ei tullut yhtikäs mitään, olisin tuolta yläviistosta vähän osallistunut, mutta ei neuvoni tainneet mennä perille saakka.



Tuo kuviokellunta vähän pelotti, tuli nimittäin ajatus, että pitäisikö ryhtyä pelastustoimiin...




Menettelihän se soutukin, vähän tylsempää se oli kuin muut lajit, mutta käytin vähän mielikuvitusta ja kuvittelin veneet silakoiksi, niin jaksoi sitä sitten katsoa. Suomi siinä kuulemma menestyi, mutta ei se minua nyt niin liikuttanut.


11. tammikuuta 2011

Saanemme esitellä itsemme

"Hyvää vuotta 2011 kaikille!

Me lyhytkarvaiset maatiaispojat olemme Paavo ja Kehveli (ohukaiseksi ja paksukaiseksikin nimittävät, mutta uskokaa tai älkää, veljeksiä olemme -- kolmaskin punainen poika kanssamme syntyi, mutta adoptio vei hänet pienenä). Toukokuun lopulla täytämme 6 vuotta. Tässä me poikkeuksellisesti näytämme samankokoisilta, koska Kehveli on etualalla."

Voitan sinut veliseni!

(Toim. huom. Paavo alias Papu alias Babulos Babulos on peruskisuistakin peruskisuin. Kehveli alias Gefilus alias Kefiluuni taas on äitiinsä leimautunut autisti- tai ainakin aspergerpoika, josta iltaisin kuoriutuu kissapuusta kirjahyllyn päälle ja sohvan alta saunan lauteille lentävä villi Viidakko-Jim.)

"Äitimme on nimeltään Sallo, nuorena neitona salamaakin nopeampi... sallopalama, jonka otsalaikusta lienemme saaneet värimme. Äiti on 7-vuotias, joten meihin etumatkaa on alle kaksi vuotta. Tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, sillä äiti pelastettiin pentuna kohtalaisen kurjista kotioloista."

Eikä ole Sallo sittemminkään täysin kolhuitta elämästä selvinnyt. Se on kuitenkin varmaa, että Kehveli on peppu, jos äiti on paita.


"Me kolme olimme Viinikan kisut. Elelimme leppoisaa elämää keltaisessa puutalossa Tampereen Viinikassa, kunnes eräänä päivänä vuonna 2007 joukkoomme liittyi outo hiippari nimeltä Tassu. Olimme tottuneet nukkumaan öisin (sängyssämme olevan vatsan päällä) ja syömään mukisematta, olimme hiljaisia ja otimme muut huomioon, emmekä edes pihalle kaivanneet. Sitten meille muutti Vantaalta tämä pitkäkarvainen mouruiita, hemmoteltu norjalaisprinsessa, jolla oli ihan eri meininki gurmeeruokineen, kynsileikkureineen ja ulkoiluvaljaineen..."

Varsinkin Paavon kanssa Tassu kaverustui kuitenkin alta aikayksikön.

Jipii, leikkikaveri!