Meillä on vähän surkeat ajat, kun naapurin Elmerin on napannut kettu tai sitten on auto ajanut päälle. Ei ole yli kolmeen viikkoon Elmeri tullut meidän takapihalle meitä moikkaamaan, vaikka joka ilta ollaan kovasti odoteltu.
Yhtenä aamuna kakkonen ajoi aamulla Tampereelle ja näki bensa-aseman edessä maantiellä Elmerin näköisen mytyn, mutta ei se kuulemma ollut Elmeri. Kakkonen on pitänyt meteliä, että eivätkö ihmiset välitä kissoistansa, kun päästävät ne vapaina vaeltelemaan. Ja sitten se on ollut tuohtunut, kun täällä meidän uudessa asuinpaikassa ihmiset tuppaavat olemaan sitä mieltä, että aina ne kissat on siellä navetan ylisillä hiiriä pyydystelleet ja asiaan kuuluu, että vahinkoja sattuu. Mutta harvallapa enää mitään ylisiä omakotitaloissaan on, joten huono selitys. Ja kuulemma ovat vielä sitä mieltä, että valjastelu ei ole kissalle sopivaa hommaa. Tuo Tassu on ihan elementissään ulkona valjaissa, ei sitä pitele mikään, saa pyydystää päästäisiä ja pikkuötököitä polun varsilta ja kiipeillä puissa. Kun se tulee sisälle, se syö ruokakipon tyhjäksi ja vetäisee neljän tunnin tirsat päälle. Että ei näytä siltä, että vahinkoa tekisi.
Esimakuahan minäkin tuosta puuhasta alkukesästä sain. Kylliksi helteen paahtamissa sisätiloissa loikoiltuani ajattelin kokeilla uudelleen. Valitsin tällä kertaa yksinkertaisemman strategian ja pingoin kuin satasen suoraa kodinhoitohuoneen poikki avoimesta ovesta ulos. Mitä kuvittelivat? Että pysähtyisin siihen kynnykselle niin kuin Sallo ja Kehveli? Tai että tuo pikkuisen keskimääräistä painavampi vatsani olisi vauhtiani hidastanut? Pistin porukan juoksemaan taloa ympäri, kun tutkin, mitä kaikkia hauskoja kuistinalusia ja terassinaluskoloja pihalta löytyykään. Mutta on se kumma, että lopulta käy aina huonosti ja kiinnihän sitä jää. Aina menee kissanpoika johonkin halpaan, kun sokeasti luottaa ihmiseen! Sitten hoksasin, että voisihan sitä yrittää pihalle ikkunan kautta. Tai ainakin vähän pelotella noita, jotka tuolla muina naisina grillailevat pihalla.
Bööööö!!
Antoivat sitten vihdoin periksi. Sain ylleni Tassun valjaat, ja tällä kertaa maharemmiäkin löysennettiin niin, että sain valjaat päälleni ihan oikein. Aika reteesti minä poika hetken varpaita ruohikossa nosteltuani suuntasin suoraan autotallin nurkalla kököttävän autonrengaspinon luo, että missä se tunkki oikein luuraa.
Katsokaa, miten hienosti osaan pitää valjaita!
Vau mitä äijien romuja täältä löytyy!
Luulen, että otan tämän ulkoilun harjoitusohjelmaani, koska kannattaahan bodauksen vastapainoksi vähän aerobistakin liikuntaa harrastaa!
Kunpa se Elmerikin sieltä tulisi kotiin, niin voisin kertoa, että ei tämä valjastelu hassumpaa ollenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti